"Meidän naiivi uskomme kohtaloon oli yritys torjua ajatus, että olisimme voineet yhtä hyvin rakastua johonkuhun muuhun, jos tietokone olisi arponut paikat toisin; ajatus oli sietämätön, koska rakkaus näkee vain rakastetun ainutlaatuisuuden." 

Lainaukset: Alain de Botton: Rakkauden koetus

Ostin joku aika sitten yllä mainitun kirjan. Siinä olen todella saanut rahoilleni (3 €) vastinetta. Olen lukenut vasta ensimmäisiä paria lukua yhä uudelleen ja uudelleen, ja oivallan joka kerta siitä jotain uutta. Vaikka ihminen olisi kuinka realisti hyvänsä, niin rakkausasioissa sitä muuttuukin yllättäen mystikoksi, joka näkee asioissa sattuman sijaan monen monituista merkitystä.

Ensimmäinen luku kertoo romanttisesta fatalismista, kohtalonuskosta. Kirjan päähenkilöt tapaavat lentokoneessa. Me tavattiin grillijonossa baari-illan jälkeen eikä se millään muotoa voinut olla sattumaa. Varsinkin kun seuralaiseni kanssa taisteltiin siitä mihin grillille mentäisiin. Minä olin voimakastahtoisempi. Ja minut oli tehty sokerista. Sateella en suostunut lähtemään yhtään kauemmas kuin se vatsan täyttymisen kannalta oli välttämätöntä. Jos olisin taipunut, me ei oltaisi ehkä koskaan tavattu. Sen täytyi olla kohtalo, ei sattuma.

Mutta koska me oltiin sen verran jääräpäitä eikä tajuttu asiaa ihan siltä seisomalta, niin kohtaloa vahvisti seuraava tapaaminen samalla työmaalla. Sen täytyi olla kohtaloa ja me kuuluttiin yhteen, kerran tavattiin yhä uudelleen ja uudelleen odottamattomissa paikoissa. Jos se olisi ollut sattumaa, olisin aivan yhtä hyvin voinut tavata kenet tahansa toisen. Ja kun eräs tietty horoskooppikirjakin tietää kertoa, että koska olemme syntyneet tiettyinä päivinä, niin tähtien ja kuun ja kaikkien muiden taivaankappaleiden mukaan me olemme toistemme sydämen valitut ja ne oikeat.

Näin ollen ajatus sattumasta on täysin sietämätön ja mahdoton. Kohtalo on määrännyt meidät elämään yhdessä. Mitään muuta vaihtoehtoa ei voi olla olemassa.

"Sillä hetkellä, kun alkaisin uskoa, että tapaamisemme johtui yksinomaan sattumasta - että sen todennäköisyys oli yksi 5840,82:sta - sillä hetkellä olisin myös lakannut tuntemasta ehdotonta välttämättömyyttä elää elämäni hänen kanssaan - ja olisin lakannut rakastamasta häntä."