Viimeisten kolmen postauksen otsikot on tulleet jostakin biisistä, joten jatketaan samalla linjalla. Tällä kertaa otsikon tarjoilee Samuli Putro ja kappale on Älä huuda mulle.

Huominen terapia on peruttava. Miehellä on työeste. Ehkä voisin mennä yksinkin. Varmaankin tekisi ihan hyvää päästä juttelemaan asioista ilman miestäkin. Katotaas sitä huomisaamuna, kun joka tapauksessa peruminenkin siirtyy aamuun. Työeste selvisi vasta eilen.

Mies ilmestyi meille hiukan ennen kahta eilen. Piti päästä vielä autokauppoihin ennen kuin ne sulkevat ovensa. Mä olin ihan minimaalisesti toteuttanut lauantaisuunnitelmaani. Olin juonut yhden siiderin. Juuri sen verran, etten itse ollut ajokunnossa ja olo oli vielä iloisen hiprakkainen. Siihen se sitten jäikin, mutta pelkästään se sai miehen iloisen hämmentyneeksi.

Erillään asuminen on kyllä ollut parantavaakin. Siis siinä mielessä, etten ihan jokaisesta oikuttelusta mene paniikkiin. Eilen kun mies ilmoitti, että jos vielä "kiukuttelen", niin hän lähtee saman tien kotiinsa. Aikaisemmin mä olisin luultavasti alkanut kerjäämään, että jäisi kuitenkin. Nyt vaan totesin, että mene sitten. Mä en tarvitse enkä halua rakkautta, joka sanelee millainen mun on oltava, jotta toinen ei hylkää. Mies ei lähtenyt. Ja jossain vaiheessa sanoi, että "Onneksi, et antanut mun lähteä". Siis mitä, en mä mun mielestä yrittänyt mitenkään estellä. Toin vain esille tosiasian, josta en ole valmis enää tinkimään.

Mitä taas miehen alkoholin käyttöön tulee, niin oli perjantaina siis juonut ihan kiitettävästi. Meinaan jos aamulla sekä oksensi että päätä särki. Eilenkään ei kyllä sylkenyt tölkkeihin. Mutta oli kait ihan kohtuullisessa kunnossa, sillä siivouksen summa oli vain 5 puolen litran tölkkiä ja aikaa niiden tyhjentämiseen meni kuitenkin useampi tunti. Mun loput tölkit jäi jääkaappiin odottamaan ensi viikonloppua, kun lähdetään työpaikan tyttöjen kanssa tutustumaan toisiimme myös työajan ulkopuolella. Pitää vaan muistaa, ettei kuukautiset ole syy olla kännissä ja juoda silloinkin kohtuullisesti.