Nyt jyllää pelkästään tyytymättömyys. Eilinen oli fiasko. Ei, ei me mitään riidelty. Mutta mun näkökulmasta toinen oli täällä ihan turhaan. Ei kovin montaa sanaa vaihdettu. Nukahdin sohvalle ennen kuin toinen oli lakannut surffaamasta netissä. En tiedä kuinka pitkäksi ajaksi "vähän aikaa" lopulta venähti. Se siitä yhteisestä laatuajasta. Edes herralle ei ole voinut jäädä epäselväksi mun tyytymättömyyteeni. Tosin oli tainnut itsekin oivaltaa asian ennen kuin ehdin edes nurista, koska pyyteli anteeksi ja vannoi, että seuraavalla kerralla hän ei sitten edes koske läppäriin.

Ajattelin, että ihan "kostoksi" ottaisin päiväkännit lauantaina. Osaisikohan tuo edes ihmetellä, jos aamukahvin sijasta korkkaisinkin siiderin? Tuskin. Kyllähän mullakin kesti aikani ennen kuin aloin pitämään oluen korkkaamista aamulla todella epänormaalina. Mutta voisihan se olla ihan mielenkiintoinen kokemus olla kännissä päivällä, esittää moukkaa kaikille vastaantuleville ihmisille (tai siis huudella törkeyksiä kaikille tutuille ja erityisesti tuntemattomille) ja antaa miehen kuljetella mua ympäriinsä. Sitten voisinkin vaan tarpeeksi humalluttuani alkaa keksiä hänestä kaikkia pikkuvikoja ja ilmoittaa, että hänellä viiraa päässä. Joo, ajatuksena ihan hauska, mutta käytännössä ei musta siihen ole. Jos tämä mielentila jatkuu huomenna, voisi olla parempi, jos ei herra saapuisi meille ollenkaan. Se tietää vaan riitaa. Mutta jos ilta menis, kuten mies suunnitteli, niin se voisi olla ihan kivaakin. Mutta... koska viimeksi mikään on mennyt kuten on suunniteltu tai luvattu.

Hmmm. Mä olin eilenkin teinin kanssa käytyjen keskustelujen perusteella melko kireä jo kun tulin kotiin. Tosin voi olla, että se oli kuvittelua.
- Miks sä kuulostit niin oudolta jo kun huusit moit?
- Miten niin oudolta?
- Ihan ku sä tietäisit musta jotain ja oisit vihanen, muttet vaan sano miks.
- Joo, sun opettaja soitti ja mä tiedän nyt kaiken. *virnistys*
- Ai? Tyttö vaikenee kuin muuri
Vähän myöhemmin neidin omatunto alkaa kolkuttaa ja kertoo, että ranskan läksyt oli olleet tekemättä. No, sellaista sattuu paremmissakin piireissä. Mutta kun mä tänään kävin tutkimassa tytön verkkokoulun sivua, niin eikö siellä junalauta lukenut, että tänään oli sitten ollut englannin läksyt tekemättä. Ja kehtaa vielä ärhennellä mulle, kun kävin kysymässä, että onko ihan varma, että kaikki huomiset läksyt on tehty. Niin että olinko mä oikeasti eilen kireä jo kotiin tullessa vai oliko se neidin omatunto kun teki tepposet. Varmaan vähän sekä että. Mua kun oikeasti ärsytti se, että oltiin sovittu miehen tulevan meille yöksi. Mä oisin helpolla voinut leikkiä illan nukella (tai päällä) ja kokeilla erilaisia rautakihara vaihtoehtoja. Niin, mä olen hullaantunut suoristusrautakiharoiden tekemiseen ja voisin tehdä niitä kaikille ihan vaan huvin vuoksi. Eikä toi teini ole yhtä innokas rautakihara harjoituspää kuin päähieronnan harjoituspää. Kumma tyyppi!

Tää ei oo todellista. Löysin ihan sattumalta youtubesta tän. Tossa tuli jo monta syytä miksi muutettiin pois sieltä. :D Otsikko oli silti pakko poimia kyseisen biisin sanoista.