Katteltiin lauantaina miehen kanssa Mustaa jäätä.
 

Pikkusen heitti ajatukset aivan sekaisin. Toki ne oli sitä jo ennestään perjantaisen jälkeen. Muutenkin silloin oli tapahtunut jotain, josta mä en ole aivan varma voinko luottaa mieheen vai en. Voihan se olla, että strategia "ainakin-mä-olen-rehellinen" on muuttunut "ainakaan-mä-en-ole-rehellinen"-strategiaksi. Mistä sitä tietää? Ja ehkä mä ajattelen asiaa sen pohjalta, että mies viimeisen syrjähyppynsä kohdalla tuumasi, että "mä olin hei eroamassa". Jos hän siis perjantaina lähti kaupungille  ja lauantaina kertoi mulle, että "mä luulin, et me erotaan", niin mitähän sitten taas tapahtui. Uteliaisuudesta ja epäluuloissani kysyin josko saisin katsoa hänen lokitietonsa puhelimesta. Vastaus oli jyrkkä ei. Oliko syy sitten se, että siellä oli salattavaa tai se, että hän oli sanojensa mukaan onnistunut ihan sattumalta hävittämään lokitiedot ja kaikki viestitkin oli poistanut? Niin tai näin, mun on aika vaikea uskoa, että mitään ei ole tapahtunut, vaikka mies kuinka niin väittäisikin. Aikamoista sattumaa, että näin käy aina, kun hänellä on jotain peliä jonkun kanssa...

Mennään tänään miehen kanssa leffaan katsomaan Haarautuvan rakkauden taloa. Voi olla vähän riskialtis valinta, kun toi Musta jääkin sai aika hajalle. Mutta toisaalta voi olla ihan hyväksikin, jos voisi välillä nauraakin tälle tilanteelle.

Edit klo 21:39. Ihan hillittömän hauska, ei hajottava kokemus. Kyyneleet virtas pelkästään naurusta. Kuinka sitä osaakin olla sivistynyt? Lutupallero sentään tuli järkiinsä - ehkä.  :D