En ole nähnyt miestä maanantaisen jälkeen. Tänään hän sitten on tulossa meille yöksi - ja tietty pitää mennä ajelulle hänen uudella autollaan. Jänskättää. Toisaalta aivan turhaan. Jos menee turhanpäiväiseksi taistoksi, niin ainahan voi näyttää ovea.

Voi olla, että mulla katkeaa pinna hyvinkin nopeaan, jos meidän jutustelu käsittelee sitä, mitä tässä on vatvottu jo pari viikkoa. Mies ei oikein ymmärrä, miksi mä haluan lähteä lauantaina ulos tyttöjen kanssa. Miksi mä en suostu sopimaan, että tavataan lauantaina vaikka kaupungilla. Miksi sanon, että kotiin pääsee julkisillakin, että hänen ei tarvitse mua tulla hakemaan mistään. Kun kerta täällä kaupungissa ei ole kovin riippuvainen muista ja niiden kuskaamishaluista. Noihan on kaikki ihan selviä merkkejä siitä, että koston päivä on tullut. No just.

Anyway, näin munkin autossa välillä keskustellaan... :D