Härrekyy mikä päivä. Laskeuduin alas junttien maailmaan ja annoin verbaalisesti palaa. Nyt luonnollisesti kaduttaa. Enhän mä nyt oikeasti tarkoittanut kaikkea, mitä sanoin. Ja voin onneksi kuitenkin tuntea myös tyytyväisyyttä siitä, että ainakin ennen järjen lähtöä yritin olla sovitteleva. Eikä muuten sattunut yhtään sillä hetkellä. Järjen lähteminen on aika kivuton tapahtuma. En silti suosittele kenellekään - sillä toisiin voi sattua.

Huomenna olisi terapiaa. Ehkä. Mies ilmoitti olevansa ehkä tulossa kipeäksi. Sai saparotautitartunnan siitä uutisia lukiessaan. Toivottavasti ei kuitenkaan sairastu. Muuten menee koko unelmaviikonlopun suunnitelmat ihan pipariksi. Jos niin käy, niin sitten voikin seuraavaksi miettiä voiko vitutukseen kuolla. Luultavasti vastaus siihenkin on kielteinen.