Mä tarvitsen herätyskellon. Sellaisen, joka ei soi muuten kuin siihen aikaan, kun se on asetettu soimaan. Arvaatte varmaan, että taas on riidelty puhelimessa ja luuri laitettu kiinni. Enkä mä edes uskalla avata sitä, koska mä luulen, että ainakin muutamia ala-arvoisia tekstiviestejä sieltä on tullut menneen tunnin aikana. Ja mähän olen ne ansainnut omalla käytökselläni, kuinkas muuten.

Maanantainen on miehen mukaan jo käsitelty asia. Tietysti on. Hän on pahoitellut sanojaan, joten ei siinä nyt enää mitään puhumista ole. Mitä mä tollasia vanhoja asioita kaivelen. Varsinkin kun siis ihan itse olen pakottanut hänet sanomaan, mitä sanoi. Yksinhän ei voi riidellä. Ei voi ei. Joten ei riidellä enää. Mä en vaan enää jaksa. En yhtään.

Onhan se tietenkin niin, että petetyksi tulemisen voi ansaita omalla käytöksellään. Näin ollen mä olen ansainnut tämän viikon aikana muutaman petoksen lisää. Mutta jos ihan totta puhutaan, niin tuo lausunto on typerintä mitä tiedän. Sen lisäksi, että mies tiesi mun ensimmäisen avioliiton päättyneen siihen, että mies petti, enkä mä siinä suhteessa voinut edes kuvitella avioliiton jatkuvan. Aika harva varmaan pystyy, kun löytää vieraan naisen aviovuoteestaan. Olisiko  miehen siis ehkä pitänyt ymmärtää kunnioittaa sen verran, ettei loukkaa sillä, millä tietää sen pahiten voivan tehdä? Musta tossa on jo melkoisesti suunnitelmallisuutta ja laskelmointia. 

Voi kun ois taas itekin teini... Nyt soi: Whitesnake - Here I Go Again