Jestas, mehän ollaan kuin Matti ja Mervi. Kauheeta vääntöä ja taistelua, ja sit kuitenkaan ei ole millään valmis päästämään toisesta irti. Noh, ainakaan meillä ei ole vielä yhtään avioerohakemusta takana - ja noilla kai on jo neljästoista menossa. Mikähän siinä muuten on, että ne aina vaan on ja pysyy yhdessä, vaikka koko avioliitto on ollut niin myrskyinen?

Viikonloppu on ollut oikein mukava. Perjantaisen myrskyn jälkeen meillä oli kaksi vallan ihanaa päivää. Vietettiin uusia "kihlajaisia" auringosta, eväistä ja toisistamme nauttien upealla uimarannalla. Ihmisiä oli ihan hirmuisesti, mutta me nähtiin vain toisemme. Nyt on sit tosi ikävä toista! Tekee kyllä hyvää ikävöidäkin välillä. Johan me oltiin ehditty muuttua toisillemme itsestäänselvyyksiksi, joten tää avaa tosiaan silmiä. Ei mikään suhde kestä hoitamatta.

Kaiken kaikkiaan viikonloppuun mahtui kuitenkin enemmän hyviä hetkiä kuin huonoja.