Ehkä voi olla todella maailmoja mullistava sana. Se saattaa johtaa siihen, että teini lukittautuu vessaan itkemään, äiti pillittää olohuoneessa ja mies ilmoittaa ilmeenkään värähtämättä, että sulla viiraa päässä. Mikä taas on toinen vaarallinen lausahdus - toki riippuen siitä kuka mitäkin haluaa.

Kaikki alkoi siitä, kun mies tuli yökylään. Istui sohvalla, surffasi netissä ja pulputti iloisesti, että maanantai on kiva päivä, kun kaikki sarjatkin alkaa (Salkkarit, 24 jne.). Mä siinä lueskelin yhtä kirjoistani ja tuumasin, että niin ja sitten meillä on se yhteinen terapiakin silloin. Johon mies siis vastasi ehkä. Se oli taas isku palleaan ja ilmoitin, että hän on joko tosissaan tässä mukana tai sitten ei lainkaan. Mä kun nyt vaan en kestä enää yhtään ylimääräistä epävarmuutta.

Jotenkin tuo oli aasinsilta sille, että mies alkoi kysellä, koska me tehdään avioehto. Oltiin sovittu, että sellainen tehtäisiin ennen kuin avioeroa haettaisiin. Ja tiedän, että tuo suullinen sopimus on tehty, mutta tietenkin ennen kuin kertoi heilastelleensa sen toisen kanssa. Kuukausi tapahtuneesta mä olen vielä aivan liian katkera ollakseni hyväntahtoinen.

Hän siis esittää katuvaista ja vannoo, ettei mitään eroa olla hakemassa, mutta... Ennen kuin kyseinen paperi on allekirjoitettu, niin hän ei kyllä suostu yhtään mihinkään. Taitaa olla pattitilanne. Mä en tässä kohtaa allekirjoita mitään avioehtoa senkään vuoksi kun eihän meillä kummallakaan ole kuin velkoja. Ja mies ei halua mitään ilman avioehtoa. Ja koska en siihen suostu, niin tietenkin mulla viiraa päässä ja olen harvinaisen kusipäinen ihminen. Jep. Niin olen, mutta ainakin mä olen sitä suoraan ja rehellisesti salailematta viikkokausia.

Ja siinä kohtaa kun toinen alkaa esittää tuollaisia niljakkaita, iljettäviä nimityksiä, kuten "sulla tosissaan viiraa päässä" ja "olet harvinaisen kusipäinen ihminen", niin mähän en sellaista voi niellä. Ilmoitin, että hän voisi välittömästi poistua meidän kotoamme. Virheen tein siinä, että sittenkin halusin hänen jäävän. Hetken kuluttua mies nukkui tyytyväisenä mun sängyssä ja minä itkeä tihrustin sohvalla.

Aamulla riitely jatkui. Sanoin hänelle, että jatkossa en tulisi hyväksymään nimittelyä kotonani. Mies keräsi tavaransa ja lähti töihin. Huutelin hyvät työpäivät perään saamatta mitään vastausta. Hetken kuluttua hän soitti ja kertoi, ettei tarvitse mitään hyviä työpäiviä toivotella, kun heti aamusta olen tuollainen kusipää.

Tsiisus, olisi varmasti helpompi tie käydä terapiassa yksin ja päästää irti. Voiko tästä oikeasti tulla yhtään mitään? Ei riitä että mä haluan, toisenkin pitäisi haluta - ihan tosissaan. Mut mä en ole valmis vieläkään luovuttamaan - en ihan vielä.

Nyt soi: Kapasiteettiyksikkö - Erobiisi