Otsikon keksiminen on joskus järjettömän vaikeaa. Jospa ensin kirjoittaisin, ja sitten vasta katsoisin voiko sitä otsikkoa edes keksiä.

Alkuvuodesta autossa soi työmatkoilla ripiitillä CMX:n Kivinen kirja. Tiedostin asioiden olevan pielessä. Tiedostin, että me oltiin etäännytty toisistamme todella kauas. En vain osannut tehdä asioille mitään. Eikä parisuhteessa asioille oikein voi yksin tehdäkään mitään, ellei toiselta löydy siihen halua myös. Tänään se tunne puskee päälle taas, vaikka meillä oli kaikin puolin kivaa yhdessä. Paitsi että mies oli lauantaina jo kännissä, kun hänen luokseen menin töistä päästyäni. Se tietysti sai mut pettymään todella pahasti. Eikä sitä pettymystä laimentanut yhtään se, että mies sanoi kokevansa juomisensa myös itse ongelmana. Ollaan sitten vaan yhdessä pettyneitä hänen tekoihinsa.

Emmekä sitten sen enempää asioista keskustelleet, vaikka vähän sen suuntaista lupausta oli perjantaina ilmassa. Tiedän kokemuksesta, että miehen ollessa alkoholin vaikutuksen alaisena saan niskaani vain sellaista shittiä, joka ei edistä asioita mihinkään suuntaan. Paitsi saa mutkin menettämään malttini - ja sitten vihaan itseäni sen(kin) takia, etten pystynyt hillitsemään myrkyllistä kieltäni.

Toisaalta jonkinlaista edistystä on tapahtunut. Jonkin aikaa sitten, en olisi pystynyt sitoutumaan yhteiseen menoon reilun parin kuukauden päästä. Jopa seuraavan päivän ollessa kyseessä vastasin, etten voi tietää tulevaisuutta niin pitkälle. Nyt me kuitenkin varattiin meille sviitti eräästä pienestä kaupungista parin kuukauden päästä. Olisihan kyseinen bändi esiintynyt edeltävänä päivänä täällä meidän kotikulmillammekin, mutta... Ainakin mä haluan viettää yhden illan hänen kanssaan niin, että mahdollisuus törmätä johonkuhun tuttuun on minimaalisen pieni. Ihan oikeasti haluan tutustua tuohon ihmiseen, joka on mun aviomieheni.

Nyt soi: Hauli Bros - Liian suuri muuttumaan

Hassua. Olenko se sittenkin minä, jonka on ollut vaikea sitoutua meidän avioliittoon? Vai onko mun ollut vaikea sitoutua liittoon, koska meillä on ollut muita ongelmia ja koska musta on tuntunut, ettei toinen ole sitoutunut minuun eikä haluakaan? Kaikki tämä on kuitenkin hyvin pitkälti lähtenyt liikkeelle miehen koko ajan lisääntyneestä alkoholin käytöstä ja sen myötä muuttuneesta käytöksestä. Ja toisaalta, olisko mies juonut, jotta sitten on ainakin jokin syy, miksi vaimo otti ja lähti. Pääsee sitten kuittaamaan itselleen, että "Tiesinhän mä, että tässä käy näin". Ihmiset kyllä käyttäytyy tosi oudosti, kun ne pelkää jotain. Miten siitä pelosta vois päästää irti?

Huomenna vapaapäivä ja terapiaa. En uskalla ladata siihen mitään odotuksia. Ollaan alustavasti sovittu, että mies tulisi illalla meille. Mutta viimeksi kun oli terapiassa ei suostunut edes puhumaan mulle mitään, kun oli ajatukset niin sekaisin. Laittoi vain tekstiviestin, ettei halua/jaksa puhua mun kanssa. Ymmärrettävää kyllä. Ne on joskus vähän rankkoja noi terapiat.

Ja sitten voisikin vetäytyä pikku hiljaa unten maille. Vapaapäivä ei tarkoita sitä, että saisin nukkua, koska teini on kuljetettava aamulla kouluun. Se on se hinta, jonka maksan tästä asumuserosta, jotta teini saa jatkaa samassa koulussa. Voisihan hän tietenkin mennä myös bussilla, mutta en halua, että hän joutuu heräämään ennen kukonlaulua vain sen takia, ettei sinne maalle mene busseja ihan turhan usein. Ja sittenkin olisi koululla noin 45 minuuttia etuajassa. Onneksi mun työvuorot sallivat aamukuljetukset myös muina päivinä.