Mulla on nyt ollut työn alla Anna-Liisa Valtavaaran Ainako anteeksi?

Otsikko on Jeesuksen vastaus Pietarille siitä, kuinka monta kertaa on annettava anteeksi, vaikka sama henkilö loukkaisi yhä uudestaan ja uudestaan. Seitsemänkymmentä kertaa seitsemänhän tekee... oottakaas... 490 kertaa. Onneksi raamatun viimeisin suomenkielinen käännös on laskenut luvun 77 kertaan. Harmi, etten ole pitänyt tukkimiehen kirjanpitoa. Olisko raja jo ylittynyt? Ja ellei ole, pitäiskö mun kääntyä juutalaiseksi. Jotkut juutalaiset rabbit kuuleman mukaan opettavat, että on annettava anteeksi kolme kertaa, mutta ei enää sen jälkeen.

Okei, eihän se nyt ole ihan noin yksiselitteinen juttu. Mun mielestä anteeksi voi ja pitää antaa ihan itsenkin takia aina. Jossain kuitenkin tulee vastaan se raja, jolloin on syytä alkaa suojella itseään kyseisen henkilön loukkauksia vastaan. Eikä se anteeksianto ole mikään muutamia sekuntteja kestävä prosessi, mikä riittää "saat anteeksi" sanojen sanomiseen. Sen asian kanssa joutuu tekemään töitä paljon kauemmin.

Mies on ollut... Mies on esittänyt... Mies on...

Siis joo. Mies on sanojensa mukaan kovin pahoillaan siitä, mitä sanoi. Mies ei kuulemma tarkoittanut sitä, että mä olisin ansainnut pettämisen. Mies ei kuulemma tarkoittanut sitäkään, että kukaan petetty ansaitsisi tulla petetyksi. Miehellä on kova ikävä ja haluaa sylkkyyn, kaikkuun, lähelle. Miehestä on ihan tyhmää olla kaikki illat yksin. Ja mä, jollain sairaalla tavalla haluan taas uskoa tohon. Siitäkin huolimatta, että mä tiedän syvällä sisimmässäni, että mikään ei tule muuttumaan - kuin hetkiseksi ennen seuraavaa kertaa kun käyn ärsyttämään väsynyttä miestä.

Pystynkö mä vielä antamaan anteeksi? Kyllä, en heti mutta ajan kanssa. Pystynkö mä vielä uskomaan, että mies tällä kertaa ihan oikeasti tarkoittaa olevansa pahoillaan? En. Tää on nähty jo niin monta kertaa. Milloin mä alan suojelemaan itseäni? En tiedä. Milloin järki voittaa tunteet? En tiedä. Miksei kukaan tule ja revi mua pois tästä suosta? Koska tää on jotain, mikä mun on hoidettava ihan itse. Milloin mä opin sanomaan, että nyt riittää? Toivottavasti pian.